Covid19-pandemia järkytti työelämää maaliskuussa 2020 perinpohjaisesti. Ajasta ja paikasta riippumaton tietotyö ei ollut enää pelkkää sanahelinää, kun toimistot hiljenivät ja etätyöstä tuli hallitseva, ellei jopa ainoa tapa järjestää töiden tekeminen. Kun rajoitukset ja suositukset ovat hellittäneet, ei maailma ole enää entisensä. Lähi- ja etätyöllä on omat etunsa, haasteensa ja kannattajansa.
Kevättalvisena aamuna 2022 toimistolle matkatessa osaa jännittää, ketähän työkavereita mahtaa olla paikalla. Työpaikan autohallista saa jo hieman osviittaa, onko kahvikoneella jonoa. Jo tähän mennessä on mieleen iskostunut muistijälki, että arkipäivät tiistaista torstaihin ovat konttorilla vilkkaampia kuin maanantait ja perjantait, jolloin on mahdollisuus palautua viikonlopusta tai siirtyä sen viettoon jossain muualla. Toisaalta väenpaljous työpaikoilla on taattu ainakin pikkujoulu-, kesäjuhla- ja after work -päivinä, joskaan se ei silloin tunnu parkkipaikoilla asti.
Lähityöstä tykästynyt on saattanut huomata, että päivittäinen lounasporukka on muotoutunut viimeisen kahden vuoden aikana uudestaan. Samalla kahden vuoden takaisessa työyhteisössä on myös niitä, joita ei juuri näe enää koskaan.
Mistä ammentaa ihmisten kohtaamisia ja vuorovaikutteisuutta?
Ennen kuin joku ehtii julistaa, että ”mihin toimistoja enää tarvitaan?”, on paikallaan todeta, että niille on kyllä vahva paikkansa, syynsä ja perustelunsa. Samalla tavalla kuin yrityksillä on tapana klusteroitua, on läheinen sijainti omiaan parantamaan myös yksittäisten työntekijöiden tuottavuutta. Tämä ei tarkoita sitä, että etätyö olisi aina vähemmän tuottavaa, mutta samalla sijainnilla on monia erinomaisia hyötyjä.
Työntekijöiden live-tapaamisten eduiksi on luettu muun muassa työn tuottavuutta parantavat keskustelut. Harvemmin työpaikalla on mitattu saati keskusteltu kenenkään konekirjoitusnopeudesta, mutta esimerkiksi kynnys sparrailuun ja ideoiden vaihtoon vaikkapa vaativissa asiakas-caseissa on pienempi, jos työkaveri on tavattavissa muutaman askelluksen päässä. Chatissa siitä puuttuisi myös non-verbaalinen viestintä, ja toisaalta videopuhelukin on päällä usein vain rajoitetun välittömän ajan.
Ihmiset ja ihmisten kohtaaminen ovat yksi motivaation lähde, persoonallisuuksista riippuen toisille enemmän ja toisille vähemmän. Siksi tuottavuutta lisää osaltaan myös se keskustelu, jonka työkaverit käyvät kahvikoneella illan Ensitreffit alttarilla -jaksosta, vaikkei se töihin suoraan liittyisikään. Vaikka etätyö mahdollistaa ja helpottaa monia käytännön asioita, ei Teams-puhelu koskaan korvaa aitoa kasvokkain kohtaamista.
Haasteina työ- ja vapaa-ajan erottaminen sekä itsensä johtaminen
Monet toimistolla viihtyvät kollegat sanovat tekevänsä matkan toimistolle ja takaisin mielellään, koska voivat virittyä paremmin työasioihin siihen tarkoitetussa ympäristössä, jossa ei ole kotona huomiosta kilpailevia virikkeitä ja houkutuksia. Samalla koti pysyy pyhänä paikkana, johon toimistolta töiden ei ainakaan periaatteessa tarvitsisi seurata.
Tämä on varmasti yhtä totta kuin se, että toiset saavat kotona avokonttoreissa kaipaamansa työrauhan. Kotona eivät työkaverit ole alvariinsa nykimässä hihasta, millä voi olla omat hyvätkin puolensa. Työympäristölle on monenlaisia tarpeita ja parhaimmillaan lähi- ja etätyö voivat täydentää toisiaan.
Toisaalta keskittyminen, töiden ja tehtävien hallinta, ajanhallinta ja aikaansaavuus liittyvät itsensä johtamiseen, eikä niiden ole pakko olla sidoksissa työn tekemisen paikkaan. Kuitenkaan kotona työpäivää eivät rytmitä yhteiset lounaat, kahvitauot tai kuikuilevat työkaverit, vaan tässä tarvitaan ripaus lisää yrittäjyyttä, omistajuutta ja itsekuria.
Yksi työhyvinvoinnin keskeisimpiä tekijöitä on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön. Kun etä- ja miksei lähityöpäivänkin voi rakentaa niin, että sen saa ajallisesti ja paikallisesti osumaan yksiin lasten päivähoidon, taloyhtiön hallituksen, pyykinpesun ja harrastusten kanssa, on luottamukseen perustuvassa ja suoritemitallisessa työssä mahdollisuus onnistua paremmin varsinkin verrattuna siihen maailmaan, jossa työnteon joustavuus oli kategorisesti kielletty tai ankarasti rajoitettu.
Jokainen voi löytää parhaan tyylinsä
Pandemian ja lockdownin alussa kauhisteltiin äkkinäistä työn tuottavuuden putoamista ja yhtäkkistä siirtymistä toimistoilta kotitoimistoille. Varmasti syystä, mutta onneksi ihmiset ovat oppivaisia ja sopeutuvaisia.
Kun asiakkaat ovat kiinnostuneita tunteja enemmän tuloksista ja tietotyötä mitataan kellokortin sijaan suoritteiden perusteella, on tietotyön tekijöillekin luontevaa antaa vapaus löytää paras tapansa olla tuottava työntekijä. Covid-19 kirkasti erilaiset työn tekemisen tavat.
Teksti: Heikki Liukkonen
