Olipa kerran reipas nuorkauppakamarilainen, joka innostui uudesta harrastuksestaan niin, että se vei mukanaan. Aktiivi-JC kiersi kokouksia, tutustui uusiin ihmisiin, oppi koulutuksissa uusia asioita ja lopulta heittäytyi vaaleihin ehdokkaaksi ja hänet valittiin merkittävään rooliin oman kamarinsa sisällä.
Nuoren JC:n sydän oli myyty tästä verkostosta ja tavasta toimia, oli siis paikka epäonnistua luvan kanssa ja oppia uusia asioita. Erilaiset projektit tulivat tutuksi, pääsi kiinni vastuullisempiin tehtäviin ja viimein ison projektin projektipäälliköksi. Tie oli pitkä, mutta antoisa. Tuntui, että mitä enemmän heittäytyi mukaan, sen enemmän harrastus antoi. Työnantajakin näki, miten tämä aktiivinen johtajan alku kasvoi henkisesti, uskalsi luottaa itseensä enemmän ja otti oma-aloitteisesti johtajuutta töissä.
Loppuviimein neljänkymmenen vuoden ikä alkoi siintämään horisontissa. Kevään kansallisessa kokouksessa, hänen todennäköisesti viimeisellä kokousreissullaan, alkoi kesken gaalan kansallisen puheenjohtajan puhe kuulostamaan liian tutulta, hänestähän siellä puhuttiin. Yhtäkkiä lähes tuhatpäinen kokousväki alkoi hurraamaan ja lempikappale pauhasi niin, että rinnassa tuntui, kun olalle taputtelijoiden ja halaavien ihmisten joukko ohjasivat häntä kohti lavaa. Se oli oma hetki, vain häntä varten. Tuntui uskomattomalta! Seistä lavalla, kun kaikki seisoivat ja taputtivat, hurrasivat kovaan ääneen. Yhtäkkiä kultainen merkki ilmestyi rintaan ja kansio kouraan. Hänestä oli tullut senaattori.
Seuraavana aamuna, tai useampanakin, tämä aktiivinen kamarilainen mietti: huhhuh, ei se lopukaan muutaman kuukauden päästä. Alkoi pohdinta, että mitä tämä oikein tarkoittaakaan. Totta kai, mahdollisuutta olla mukana loppuelämän ja osallistumisoikeutta oman kamarin, alueen, kansallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin sekä uutena, hiukan ihmeelliseltä tuntuvaan senaatin toimintaan. Senaatin kokouksia, senaattoriohjelmia kokouksissa ja monia muita tapahtumia, joista on kuultu vain huhupuheita.
Mutta mitä muuta, miksi näin kävikään? Hän taisi ehkä antaakin enemmän kuin ymmärsi antaneensa, toki saikin uusia asioita. Töissä polku nousi komeassa uraputkessa, palkka nousi, paikka johtoryhmässä. Hänestä tuli johtaja ja häneen luotettiin. Mutta nyt olikin harrastusten osalta aika nauttia. Antaa takaisin sen mitä on oppinut, nähdä miten tuoreet koejäsenet tulevat arkoina tapahtumiin ja huomata parin vuoden päästä kuinka vahvoilla siivillä he lentävät. Tämä tuore senaattori totesi, että nyt on aika olla muiden tukena. Samalla tavalla, miten hän sai apua haastavissa kysymyksissä, uusissa asioissa tai kysyttäessä, että miten aikaisemmin tehtiin. Neuvoa ja auttaa, kun pyydetään, ei tuputtaa sitä tietoa. Se, kun ei ole hedelmällinen tapa toiminnan kehittämiseksi.
Töissä hänelle tuli alaiseksi sellainen henkilö, jonka me kaikki tunnemme. Vähän arka, mutta hänestä huokui potentiaali ja uskallus lähteä kokeilemaan erilaisia asioita. Sellainen JC-henkinen tyyppi. Meni pari kuukautta ja sopivassa kohtaa tuli esille uran tavoitteet ja selvisi, että hän halusi kasvaa johtajaksi. Oikea kysymys, sopivassa kohtaa, ”oletko kuullut nuorkauppakamarista?”. Tuttu kysymys varmasti meille kaikille ja arvannette mihin tämä kysymys johtikaan.
Ajan saatossa tämä senaattori totesi, että kehitys kehittyy, ikävuosia tulee lisää, mutta nuorkauppakamari pysyy nuorten järjestönä. Ja hyvä niin! Ihan vastaaviin karikkoihin sitä ajaudutaan edelleen toiminnassa kuin hänen aikanaan, mutta onneksi nuoret jäsenet ymmärtävät tulla kysymään apua. Voi kertoa vinkkejä, tarinoita, kokemuksia, seikkailuja tai vain hauskoja hetkiä mitä onkaan tapahtunut ja ohjata hyväksi koettuun suuntaan. Mutta vain, jos kysytään.
Ja totta kai, vuoden hauskimpia hetkiä on, kun istuva puheenjohtaja soittaa syyskuussa ja kysyy ”Olisitko kiinnostunut vaalikokouksen ääntenlaskijaksi?”. Tottahan toki, vaalipäivänä on varsin mukava kokoukseen mennä seuraamaan mitä uutta ensi vuoden toimintaan on suunniteltu ja mihin suuntaan kamari on menossa. Sattuipa hän olemaan myös jokunen vuosi sitten vuosikokouksen puheenjohtajana. Silloin se valkeni! Jokaisen senaattorin kunnia-asia on tukea ja ihailla uusien jäsenten toimintaa!
Teksti: Sami Siurola
Kuva: Teemu Saari Photography
