– kuinka kunta hyötyy yhteispelistä aktiivisten kansalaisten kanssa
Onko elämämme liian säännösteltyä? Saako toisten hyväksi tehdä mitään? Entä jos tekee ensin ja pyytää sitten anteeksi? Voiko kansalaisaktivismilla täydentää julkishallinnon resursseja? Näihin kysymyksiin sai aktivinen kansalainen miettiä vastauksia, kun nuorkauppakamarilainen Antti O. Vau päätyi julkisuuteen sala-auraajana avattuaan kotikunnassaan kotinsa läheisiä kävelyreittejä mönkijällään ja sai siitä kiitokseksi haukut kunnan edustajalta. Kalabaliikki oli valmis ja lopulta myös kunnanjohtaja pyysi julkisesti anteeksi. Ja räppäsi.
Auttamisesta lähtenyt ja nopeasti eskaloitunut aurauskohu Hämeenlinnan kyljessä Janakkalassa nosti pikkukunnan julkisuuteen. Syntyi ilmiö Sala-auraaja ja siitä seuranneesta yhteiskunnallisesta keskustelusta on kehkeytynyt, lainaten kunnanjohtaja Reijo Siltalan arviota, euroissa ehkä kuusinumeroinen mainehyöty pienelle kunnalle. Tästä on kiittäminen osallisten heittäytymistä, sillä kunta on ollut Putousta ja Ylen ohjelmistoja myöten esillä. Korvamadoksikin kohusta on, kun janakkalalainen artisti Räpfaija, alias Ville Vuorinen, päräytti siitä Siltalan fiittaaman Auraäijä-biisin, joka haastaa jo eetterissä palkittua Porisuhdeneuvojaakin.
Alun närkästyksestä keskustelu laajeni nopeasti koskemaan yhteiskunnallisia asioita. Yksilönvapauden ja vastuun tulisi kulkea käsi kädessä ja Vaun mukaan tästä asiassa onkin pohjimmiltaan kyse. Yksilö voi vaikuttaa asioihin ja on vastuussa ympärillä tapahtuvista asioista. Ei voi vain etsiä syyllisiä, vaan on otettava itse vastuuta ja tartuttava toimeen. Samaan aikaan kun kunnassa pohdittiin vastuukysymyksiä ja sääntelyä ylipäätään, kunnanvaltuuston puheenjohtaja kutsui sala-auraajan palaveriin. Kunnanjohtajan soitto avasi uuden yhteyden ja keskustelu sääntö-Suomesta vei YouTube-lähetykseen asti.
Yhteistyössä on voimaa. Yhteydenpito viranhaltijoiden kanssa eteni ja toi samalla esiin pienten kuntien ketteryyden asioiden käsittelyssä. Henkilökohtaiset keskustelut sala-auraajan ja kunnan johdon välillä kääntyivät nopeasti ratkaisukeskeiseksi ja negatiivista asiaa lähdettiin kääntämään yhteistyössä positiiviseksi. Heittäytyminen oli avainasemassa ja pelisilmää löytyi kummaltakin puolelta. Jos asiassa olisi lähdetty etsimään syyllisiä, tai syventämään skandaaleita, pohtimalla kuka sanoi mitäkin ja kuka on vastuussa mistäkin, olisi koko kohu kääntynyt itseään vastaan.
Linjaksi valittu itseironia säätelyä ja kansalaisaktivismin estämistä vastaan oli luonnollisesti vireässä virkamieskentässä riski, ja se tuotti tuloksia. Julkisyhteisöjen näkökulmasta tämä oli hyvä muistutus siitä, että virkamiehetkin ovat vain ihmisiä. Ottamalla aktiivisesti osaa keskusteluun, näyttäytymällä ja laittaen itsensä likoon, asiat ratkeavat parhain päin. Vaikka kunnanjohtaja Siltala ottikin paljon lokaa niskaansa heittäytymisestä ja asian humoristisesta käsittelystä sekä tuli kyseenalaistetuksi viranhaltijana, hänen mukaansa nettovaikutukset ovat kuitenkin positiivisia. Pikkukunta onnistui toiminnallaan kotiuttamaan pisteet, eikä leikkimielinen nimike Suomen auratuimpana kuntanakaan haitannut sijoittamista kartalle.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen näkökulmasta tapauksesta on paljon opittavaa. Nopein tie muutokseen ei ole aina politiikka, vaan yksittäisten aktiivisten kansalaisten toimeen tarttuminen ja toimiminen parhaaksi katsomallaan tavalla. Aikoinaan oli jopa suotavaa tehdä asioita itse, myös toisten puolesta, eikä näissä töissä jääty odottelemaan lupia, korvauksia, saati somepeukkuja. Yhteisiä pelisääntöjä toki pitää noudattaa, mutta kaiken ei pitäisi olla oletusarvoisesti kiellettyä vaan yhteistä hyvää edistävä toiminta tulisi lähtökohtaisesti sallia.
Suomalainen tapa säädellä, valvoa ja valittaa valvonnan puutteesta on osa kohunkin taustalla olevaa ongelmaa. Antti O. Vau alleviivaa keskusteluissa, että yksilön vastuulle tulisi asettaa enemmän. Kunkin tulisi miettiä, onko meillä liikaa tarpeetonta sääntelyä, joka estää toimeliaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Hyvänä esimerkkinä tästä on, kuinka paljon kunnissa menee aikaa valitusten käsittelemiseen. Lakien ja asetuksien mahdollistama valitus, mihin kunnat ovat velvoitettuja vastaamaan perusteluineen, voikin väärinkäytettynä olla kehityksen jarru. Pahimmillaan vaikkapa toimintaympäristöjä muovaavissa hankkeissa markkina ehtii valitusten käsittelyn aikana muovautua aivan toisiksi ja silloin on edessä paluu suunnittelupöydän ääreen.
Antti O. Vau summaa, että positiivisen kautta pääsee aina parempiin tuloksiin kuin etsimällä syyllisiä, sillä syyttely tai osoittelu ei auta koskaan asian käsittelyssä. Riski kannattaa aina ennemmin ottaa kuin jättää ottamatta. Vaikuttaa voi aina, se on vain päätettävä. Vau haastaakin kaikki tekemään oman osansa, auttamaan tai tekemään hyvän teon, olit sitten yksittäinen aktiivinen kansalainen, tai edustat yritystä, kuntaa tai yhdistystä. Vartissakin saa ihmeitä aikaan.
