Nuorkauppakamarissa kehittyminen on jatkuva olotila. Kehitysorganisaatio ei koskaan vietä kahta samanlaista vuotta, koska jo meidän vuosi per virka ajatus pitää huolen siitä, että joka vuonna tekijät tekevät omannäköisensä vuoden. Kaiken tämän lisäksi meillä on aina repullinen ideoita täynnä, joita lähdemme edeltäjien pohjalta tekemään.
Tämä kehittymisvauhti olisi varmasti tämän maailman ulkopuolella aivan liian raju, ja moni juttu jäisi tekemättä. Toisaalta, kun tekijämme ovat tottuneet tähän vauhtiin, voi työelämän muutostahti tuntua aivan liian hitaalta ja kankealta. Täällä opitut tavat tulevat usein jopa vuosien viiveellä ajankohtaisiksi työelämässä, joten olemme todella edelläkävijöitä monissa asioissa.
Kehittääkseen johtajan tulee toki tuntea myös historia hyvin. Kehittämistä ihan vain kehittämisen vuoksi on turha tehdä, jos ei tiedä, miksi asioita tehdään tietyllä tapaa. Usein on monta syytä siihen, miksi tavat ovat muodostuneet. Toki näitäkin on hyvä välillä pölläyttää pölyt pois, mutta muutos vailla merkitystä voi johtaa varsin sekasortoiseen tilaan.
Parhaan kehittyvän johtajan ominaisuus olisikin kyky ymmärtää kokonaisuuksia hetkessä. Harvoin meillä kuitenkaan on käytössä sitä kaikkea viisautta, joka kehittämisen hetkellä tarvitaan. Sen vuoksi on usein kokeiltava, mikä suunta olisi se oikea. On uskallettava myös ottaa iskuja vastaan, koska jos kehittämisessä ei tule raja vastaan, niin onko silloin tavoitteet ja toiminta ollut tarpeeksi uskaliasta.
Jos tässä kohtaa miettii, minkälainen johtaja itse oli, kun vuosi alkoi. Mitä kaikkea projekteja ja koulutuksia on tähän mennessä ehtinytkään käymään. Keitä ihmisiä onkaan ehtinyt tavata. Nämä kaikki kokemukset muokkaavat ja kehittävät meitä. Uskoisin siis, että kehittymistä johtajanakin on päässyt tapahtumaan, jos sille antaa mahdollisuuden.
Ari Saavalainen
Kansallinen puheenjohtaja
