Työelämääntutustumisjakso (tet) on ollut osa peruskoulua jo vuosikymmenten ajan. Moni ei tiedä, millainen oli koululaisten työharjoittelun syntyhistoria. Projektin priimusmoottori, Karl-Magnus Spiik kertoo, kuinka nuorkauppakamari toteutti sen, mitä yhteiskunta ei pystynyt ratkaisemaan.
Teksti ja kuvat: Heikki Liukkonen
“Koulut ja työelämä lähemmäksi toisiaan.” Työ ja työllisyys ovat ihmisille hyveitä, joita jouhevampi yhteys koulutuksen ja työelämän välillä varmasti edistää. Ajatus kuulostaa kenen tahansa kansalaisen korvaan kannatettavalta ajatukselta. Ajatus oli jopa niin merkityksellinen, että sitä alettiin työstämään valtakunnallisella virkamiestasolla.
Vuonna 1976 Kouluhallituksessa (myöhemmin Opetushallitus) aloitettiin hanke, jonka tarkoituksena oli tehdä jotakin koululaisten orientoimiseksi työelämään. Valmistelu eteni tahmeasti, eikä toivottua tai edes vähemmän toivottua lopputulosta syntynyt parin vuoden aikana. Tyhjän päälle jääminen harmitti monia asialle uskoa luoneita.
Yksi pettyneistä oli virkakuntaa hänkin, joskin kunnallisella puolella. Kaarinan koulutoimenjohtaja Jukka Tamminen kertoi tilanteesta samassa rivitalossa asuvalle Karl-Magnus Spiikille. Koulutoimenjohtajan naapuri oli puuhamiehenä nuorkauppakamarissa, järjestössä, joka toteutti jos jonkinlaisia tempauksia.
Voisiko Nuorkauppamari auttaa? Tamminen kysyi Spiikiltä.
Perinteikkään turkulaisen konditoriayrityksen toimitusjohtajana työskentelevä Spiik makusteli ideaa hetkisen ja lupasi selvittää. Sitten alkoi tapahtua. Mutta ei silloin kukaan vielä ymmärtänyt, että oltiin synnyttämässä valtakunnallista ja monikymmenvuotista instituutiota.
Koulusta työelämään – Kaarinasta koko Suomeen
Kaarinan Nuorkauppakamari, jossa Spiik oli varapuheenjohtajana, otti härkää sarvista. Nuorkauppakamari aloitti projektin “Koulusta työelämään” ja alkoi järjestämään oppitunteja Kaarinan kouluissa talvella 1978-1979. Kamarin jäsenet kävivät puhumassa työelämästä ja esittivät myös kuvien avulla, miten kaikki toimii yhdessä nakkikioskissa. Samassa yhteydessä kerrottiin yrityksen ja yrittämisen merkityksestä koko yhteiskunnalle. Koululaisille kerrottiin myös lyhyesti tet-harjoittelujaksosta, joka siinsi lähitulevaisuudessa, samana talvena. Ja nuorkauppakamarin jäsenet saivat vertaansa vailla olevaa esiintymis- ja koulutuskokemusta, koska kahden tunnin esitys oli suunniteltu siten, että kuulijat aktivoitiin mukaan työskentelyyn.
Silloin teetätettiin koululaisilla ryhmätöitä, jossa he pääsivät itse oppimaan ja järkeilemään muun muassa sitä, miten paljon rahaa kului mihinkin tuloslaskelman kohtaan. Lukujen arvaamisessa työryhmät kilpailivat keskenään, joka innosti heitä entisestään – ja viesti meni perille. Ei siihen aikaan kouluissa vielä tehty ryhmätöitä, olimme pioneerejä siinäkin suhteessa. Karl-Magnus Spiik kertoo jo yli 40 vuotta vanha onnistumisen ilo silmissään.
Työelämään tutustuminen alkaa tet-harjoittelupaikan hankkimisella. Vaikka palkkaa ei makseta, eikä työsuhdetta synny harjoittelussa, on itsensä esitteleminen ja kontaktin luominen tet-työnantajalle monelle koululaiselle tärkeä oppimisen paikka. Pilottivaiheessa aiempia kokemuksia ei ollut sen suuremmin koululaisilla kuin työpaikoillakaan, joten nuorkauppakamarin jäsenet riensivät tässäkin avuksi. Kamarilaisten omat yritykset olivat valmistautuneet ottamaan, opastamaan ja hyödyntämään koululaisia työelämääntutustumisjaksona. Jos tet-harjoittelu oli valaiseva kokemus nuorille, oli se sitä toden totta myös monelle siihen osallistuneelle yritykselle.
Konditoriassa, jossa olin toimitusjohtajana, oli tapana, että uudet työntekijät pääsivät myyntitehtäviin vasta puolen vuoden harjoittelun jälkeen muissa tehtävissä. Peruskoululaisilla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, joten rohkeimmat kysyivät jo toisena päivänä saavatko he myös myydä. Myymäläpäälliköt olivat kauhuissaan, koska ei kokemattomia voi päästä suoraan asiakaspalveluun. Sanoin, että kyllä asiakkaat sen ymmärtävät, kun kerrotte mistä on kysymys. Näin tehtiin ja tilanteet onnistuivat yli odotusten. Sen jälkeen yrityksessämme aloitettiin uusi ajattelu, että myyntitaitoa opitaan parhaiten tekemällä sitä heti alusta asti. Spiik kertoo.
Tet-harjoittelu Kaarinassa vuonna 1979 oli menestys, joka näkyi ja kuului kauas. Nuorkauppakamarin järjestämille luennoille Kaarinassa osallistui 253 koululaista ja tutusmiskäynteihin ja -jaksoihin työpaikoilla 168 oppilasta. Eikä aikaakaan, kun projekti päätettiin laajentaa valtakunnalliseksi. Vuonna 1982 tet-harjoittelusta tuli valtakunnallinen projekti, jonka toteutti yli 90 % Suomen nuorkauppakamareista. Oli syntynyt momentum, valtakunnallinen ilmiö, joka kasvoi lumipallon lailla. Hyvää asiaa tarjoutui vauhdittamaan monta muutakin valtakunnan tason toimijaa. Koko kansan tuntema piirtäjä ja lastenkirjailija Mauri Kunnas kuvitti koulutusmateriaalit ilmaiseksi. Mukaan valistamaan koululaisia saatiin myös yrittäjäjärjestöt ja ammattiyhdistysliike.
Kirsikkana kakun päälle valmiiksi paikallisesti ja valtakunnallisesti koeponnistettu työelämään tutustumisen malli luovutettiin yhteiskunnalle. Nuorkauppakamarin kokemuksia hyödyntäen asiasta muokkaantui vähitellen perusopetukseen sääntömääräinen osa, joka on voimassa vielä tänä päivänäkin.
Tet-harjoittelun isä keskusliiton johtoon ja uudelle uralle
Kun Karl-Magnus Spiikiä yrittää tituleerata tet-harjoittelun isäksi, hän nauraa takaisin ja kieltäytyy kunniasta.
Kyllä idean isä on naapurini, Kaarinan koulutoimenjohtaja Jukka Tamminen. Mutta toteuttamisen isä myönnän olevani, johon liittyi luentojen käsikirja kalvoineen ja harjoituksineen sekä työpaikkaharjoittelun perusmalli. Kamarin työryhmän kanssa muokattiin kaikki paremmaksi ja kokemusten avulla parannettiin sisältöä ja houkuteltiin yrityksiä mukaan. Spiik sanoo tietäen nyt, että 70- ja 80-lukujen vaihteessa saatiin aikaan jotain suurta ja vallankumouksellista.
Kun tet-harjoitteluprojektiin ryhdyttiin, Spiik oli vielä keltanokka. Nuorkauppakamarissa ja ylipäätäänkin. Vuonna 1977 31-vuotias ekonomi työskenteli Turun talousalueella vaikuttavan konditoria J. R. Lehtinen Oy:n toimitusjohtajana ja liittyi tuolloin ainoaan alueella toimivaan nuorkauppakamariin, Turun Nuorkauppakamariin. Nuorkauppakamarit lisääntyivät tuolloin muillekin paikkakunnille. Spiik lähti mukaan perustamaan uutta nuorkauppakamaria aivan Turun kupeeseen, Kaarinaan, jossa hän myös asuu.
Uudessa kamarissa hänet valittiin 1978 varapuheenjohtajaksi ja seuraavana vuonna puheenjohtajaksi. Puheenjohtajavuonna 1979 toteutettiin paikallinen Koulusta työelämään -projekti. Karl-Magnus Spiikistä kasvoi kansallinen tekijä yhtä vauhtia projektin kanssa. Vuonna 1980 hänet valittiin keskusjärjestön hallitukseen executive vice presidentiksi. Seuraavana vuonna tuli hänen vahtivuoronsa kansallisena puheenjohtajana.
Siirtyessäni nykyiseen konsultti- ja valmentajatehtävääni kaikki ensimmäisten vuosieni asiakkaat olivat kamarista. Vähintään yhtä arvokasta oli, että nuorkauppakamarista sain elämän pituisia ystävyyssuhteita. Kamarin eri tehtävissä poistui esiintymispelko ja käytännön johtamistaito sai uusia ulottuvuuksia. Spiik listaa, mikä on ollut nuorkauppakamariharrastuksen anti hänen elämäänsä.
Sittemmin Kaarinan Nuorkauppakamari tunnetaan Airiston Nuorkauppakamarina. Poika Karl-Johan Spiik on myös tehnyt pitkän uran nuorkauppakamarissa ja on isänsä tapaan senaattori.
Mikä on seuraava “tet-harjoittelu”?
Tet-harjoittelun merkitys on suuri suomalaisessa peruskoulussa sekä nuorkauppakamarihistoriassa. Kaarinalaisen työelämäharjoitteluprojektin kädenjälki Suomessa oli ilmiömäisen nopea, suuri ja kauaskantoinen. Nuorkauppakamarilainen voisi tarinan perusteella miettiä: “Mitäs tehdään seuraavaksi?” “Kun silloin onnistuttiin, niin minkä yhteiskunnallisen konkelon voisi tänään antaa nuorkauppakamarin ratkaistavaksi?”
Varmasti osansa onnistumisessa oli myös sillä, että taivaankappaleet olivat juuri oikeaan aikaan oikeassa asennossa. Silti onnistumisen reflektointi kiehtoo yli 40 vuoden jälkeenkin.
Silloin jo yhteiskunta palveluineen oli paisunut nopeassa ajassa suureksi ja vallalla oli – ja on edelleen – haitallinen yksipuolinen ajattelu, että yhteiskunnan pitäisi järjestää kaikki valmiiksi kansalaisille. Tet-harjoittelu onnistui positiivisen yhteistyö kautta näyttämään, miten työtä tehdään ja hankitaan reilussa hengessä ja mistä hyvinvointi tulee. Spiik pohtii.
Ei tet-harjoittelu ole suinkaan jäänyt ainoaksi nuorkauppakamariprojektiksi, joka on saavuttanut kansallisen tai kansainvälisen läpimurron. Kansalliset palkintoprojektit palkitsevat vuosittain nuoria johtajia, keksintöjä, aktiivisia vaikuttajia ja ansioituneita poliiseja. Kansainvälinen siivouspäivä muutamien vuosien takaa on sekin JCI:sta lähtöisin. Tuoreimpia suomalaisia esimerkkejä ovat Joulupuu-keräys, Lasten vaalit ja Nuorten taloustaidot.
Mitä sanoo tet-harjoittelun isä siihen, mistä, miten ja milloin seuraava tet-harjoittelun lailla suuren yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaava projekti syntyy?
Yksi suurimmista aikaa, vaivaa ja rahaa säästävistä osaamisesta olisi vastakkainasettelun poistaminen. Suomessa ei vieläkään osata riittävästi käsitellä asioita ja keskustella rehdisti eri näkemyksistä, ilman että tilanne muuttuu asenteelliseksi vastakkainasetteluksi – toisten tunteenomaiseksi syyttelemiseksi ja vähättelemiseksi ja oman erinomaisuuden ja oikeassa olemisen korostamiseksi. Karl-Magnus Spiik sanoo.
Sopeutuminen jatkuvasti muuttumaan maailmaan edellyttää erilaisia ja uusia näkemyksiä, laajaa, syvällistä ja monipuolista ajattelua, jota nuorkauppakamareissa opitaan yhdessä pohtimisen ja tekemisen kautta. Kun tähän lisätään toisia ja erilaisuutta arvostava keskustelutaito ja reilu yhteistyö, on mahdollista saavuttaa suuria – erityisesti kuntasektorilla, jossa poliittinen ja asenteellinen vastakkainasettelu hukkaa valtavan määrän aikaa ja energiaa sekä hidastaa ja pitkittää päätöksentekoa. hän heittää ilmaan ajatuksen ja avaa samalla kirjoittamansa kirjan.
Hetken mielijohde ei siis ole kyseessä. Kirjassaan En usko sattumiin – konsultin testamentti Karl-Magnus Spiik on kirjoittanut kokonaisen kappaleen siitä, kuinka hyödyllistä vastakkainasettelun purkaminen esimerkiksi julkisessa päätöksenteossa voisi olla. Idea on annettu, mutta nyt on nuorempien vuoro toteuttaa.
