Kerro, kerro Chat GPT, mitä on inhimillisyys? Pari sekuntia ja pam. Siinä edessäni on inhimillisyyden avainsanoja: empaattisuus, myötätuntoisuus, avoimuus, rehellisyys, aitous sekä yhteisöllisyys. Kovin helppoa, ettenkö sanoisi on siis olla inhimillinen, mutta miksi se kuitenkin on välillä vaikeaa, niin itseään kuin muita kanssakulkijoita kohtaan?
Työskentelin viisi ja puoli vuotta täysipäiväisesti hyvinvointivalmentajana, josta suurimman osan ajasta omassa yrityksessäni. Jotenkin minulla on ollut aina halu auttaa ihmisiä löytämään ratkaisuja ja oikeanlaiset työkalut niiden saavuttamiseen. Jotta olen voinut auttaa yksilöä, minun pitänyt olla kiinnostunut ihmisestä, tietoinen hänen taustoistaan ja ymmärtää hänen haasteitaan. Inhimillisen valmennuksen peruspilareita ovat mielestäni empaattinen kuuntelu, yksilöllinen ohjaus, osallistaminen ja reflektio sekä tsemppaaminen ja tuki. Avaan hieman inhimillistä valmennusfilosofiaani ja uskon, että saatat huomata sen olevan hyödyllinen kaikkiin elämän ihmissuhteisiin ja elämäntilanteisiin.
Minulle empaattinen kuuntelu tarkoittaa aktiivista, kertojan näkökulmien ymmärtämistä ja kykyä asettua kertojan asemaan. Tämä on ollut keskeinen osa valmennussuhteideni luomista, koska sillä luodaan pohja suhteen luottamukselle. Olen huomannut, että kertomalla myös itsestäni jotain henkilökohtaisempaa, olen onnistunut murtamaan jään ja tuomaan esiin oman inhimillisen erehtyväisyyteni.
Jokainen meistä on erilainen. Tähän lauseeseen toimisi lähdeviittauksena mikä tahansa teos. Siksi yksilöllisyys on ollut myös avainsana, kun olen luonut valmennettavalle tavoitteita, niille mittareita ja validoinut asetetut tavoitteet. Itse valmennus on sovitettava valmennettavan tarpeisiin, tavoitteisiin ja henkilökohtaiseen tilanteeseen. Ymmärrys omasta elämäntilanteesta, muutokseen ja siihen liittyvien prosessien sisäistämiseen vaadittavasta ajasta ovat osa itse valmennuspolkua. Valmennettavan on oltava itsensä kanssa rehellinen, avoin ja tiedostaa myös, että onnistumiset sekä epäonnistumiset ovat osa oppimisprosessia.
Littipeukku, kivet, halaus, nenäliinan ojentaminen, tsemppaavan viestin laittaminen – minulla keinoja tuen antamiselle on monia. Mitä paremmin tunnen valmennettavan, sitä paremmin osaan kohdentaa juuri tilanteeseen sopivan tuen ja kannustuksen. Parasta valmennustyössäni on aina ollut se, että valmennettava oivaltaa itse hänen olevan se, joka ottaa askeleet eteenpäin. Hän on se, joka onnistuu. Minä olen se, joka osoittaa suunnan. Hän on se, joka peruuttaa taaksepäin harhapolulta. Minä olen se, joka pitää taustapeiliä. Minä olen se, joka luottaa valmennettavaan ja joka puskee valmennettavaa eteenpäin tilanteen niin salliessa. Minä olen se, joka vaatii ja valmennettava on se, joka uskoo omiin kykyihin.
Tunnistatko itsesi tästä inhimillisestä valmennusfilosofiastani, vaikka et olisikaan hyvinvointivalmentaja? Jos vastasit kyllä, olet varmasti matkalla inhimilliseksi johtajaksi. Jos vastasit et, sinulla on upea inhimillisyyden oppimatka vielä edessäsi, jos vain tartut siihen. Johtaminen on valmentamista. Ja ennen kaikkea, se on inhimillistä.
Riikka Kallonen
Kirjoittaja työskentelee Lahden Pelicanseilla myyntitehtävissä ja on sivutoiminen hyvinvointialan yrittäjä
