JYVÄSKYLÄN NUORKAUPPAKAMARIN RIIKKA KALLONEN ON TÄNÄ VUONNA NOSTANUT ESILLE TYÖPAIKKAKIUSAAMISTA SEN ENNALTAEHKÄISYÄ JA SIIHEN PUUTTUMISTA ASKEL PAREMPAAN -PROJEKTIN AVULLA. HÄN KOKEE PÄÄSSEENSÄ SISÄÄN NUORKAUPPAKAMARITOIMINTAAN VAUHDILLA PROJEKTIN ANSIOISTA.
Vuoden alussa Jyväskylän Nuorkauppakamarin koejäsen Riikka Kalloselle tarjottiin projektia, jossa haluttiin nos-taa esille työpaikkakiusaamista. Kallonen ei ole itse kokenut työpaikkakiusaamista, mutta on läheltä seurannut ystävänsä haastavaa kiusaamiskokemusta. Muun muassa sen vuoksi Kallonen tarttui projektipäällikön tehtävään.
– Minua myös kiinnosti syventyä kamarin toimintaan paremmin ja projektit ovat yksi keino päästä sisään toimintaan.
Askel parempaan -projektin tavoitteena oli herättää tietoisuutta työpaikkakiusaamisesta, lisätä ymmärrystä ja levittää hyviä toimintamalleja. Tukea hankkeeseen haettiin Jyväskylän yliopistolta, jossa Sini Tuikka on tehnyt aiheesta väitöskirjaa. Tuikan väitöskirjasta projektiin saatiinkin tiukkaa faktaa, jota Kallonen taustaksi kaipasi. Yhteistyössä mukana oli myös TySo – työyhteisösovittelu.
– Työ- ja elinkeinoministeriön saimme mukaan melko lop-puvaiheessa. He lähtivät hyvin avoimella mielellä mukaan tärkeään asiaan ja halusivat olla projektin suojelijoita. Se oli mukava yllätys, että saimme näinkin merkittävää tukea, Kallonen iloitsee.
Projektin näkyvin ja tärkein osuus oli näyttely, joka oli esillä Jyväskylässä lokakuun lopussa. Näyttelyssä oli esillä kenkäpareja, joihin oli liitetty tarinoita työpaikkakiusaamisesta. Kallonen kertoo, että tarinoita kerättiin eri some-kanavien kautta.
– Tarinat koskettivat ja pysäyttivät.
Kallonen sanoo yllättyneensä siitä, miten monenlaisissa työyhteisöissä työpaikkakiusaamista voi ilmentyä. Se ei ole vain naisvaltaisten alojen tai työpaikkojen ongelma, vaan ihan kaikkien.
Hän toivoo, että projekti on saanut ihmisiä miettimään omaa käytöstään uudella tavalla. Etenkin erilaiset tavat kommunikoida ja ottaa vastaan viestejä, saattavat aiheuttaa väärinymmärryksiä ja konflikteja.
– Meidän aikuisten pitäisi osata pysähtyä ja miettiä muidenkin tunteita, eikä vain omia.
Työpaikkakiusaamisesta puhutaan Kallosen mukaan tänä päivänä paljon. Aiheesta puhuminen ei olekaan ongelma, vaan se, miten asioita käsitellään yhteisöissä, ja mitä vaikuttamisen keinoja on käytössä. Kallonen sanoo, että huono tapa ratkaista konflikteja on valitettavan yleinen: joko kiusattu tai kiusaaja vaihtaa osastoa tai työpaikkaa. Tällä tavalla konflikteja ei selvitetä vaan vain vaietaan aiheista.
– Sovittelun taitoja pitää opettaa työyhteisöissä ja pitää huolehtia, että asiat käsitellään oikeasti.
Kallonen huomauttaa, että työpaikkakiusaamiseen puuttu-minen ja asian ratkaiseminen ovat kaikkien vastuulla – jopa kiusatun itsensä.
– Ei voi olettaa, että asia ratkeaa, jos sitä ei oteta esille.
Riikka Kallosen ensimmäinen projekti on nyt ohi. Kun hän aloitti projektissa, oli hän koejäsen, mutta tänä päivänä hän on Jyväskylän Nuorkauppakamarin täysi jäsen.
Kallonen sanoo, että projektin myötä kipinä kamaritoimintaa kohtaan on kasvanut entisestään.
– En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ehdottomasti kamaritoiminta kiinnostaa. Uskon, että tässä toiminnassa on monia oppimispolkuja minullekin, eli ehdottomasti tulen oppimaan vielä lisää uusia asioita.
TEKSTI MAARIT KESTI
