Yli sata vuotta sitten amerikkalaiset lehdet kirjoittivat: ”Miten ihminen voi pysyä mukana tässä teknologian kehityksen ja maailman muutoksen hullunmyllyssä? Mihin tämä kaikki johtaa?” Metsästyksestä ja työkaluista se alkoi. Viljelemällä panos voitiin jo viisikymmenkertaistaa. Teollistumisessa tiede ja teknologia ottivat harppauksiansa. Muutoksessa oli näköpiiriin noussut tumma pilvi. Miten kaikille vapautuville työläisille saadaan tekemistä; heitä jää massoittain toimettomiksi koneiden tieltä.
Mekaaninen ihmiskuva tarkoitti, että piru löytää joutilaille käsille tekemistä. Teollisuusjohtajat miettivät, miten itsenäinen ja itsepäinen työläinen saadaan tehtaan liukuhihnalle tarkalla kellonlyömällä, tekemään puoli vuorokautta työtä tarkasti, virheettömästi ja nurkumatta sekä väsymättä. Noin vuonna 1890 miettimisen tuloksena keksittiin, että johdetaan organisaatiota rationaalisena koneena. Teollisen johtamisen seurauksena ihmisestä yritettiin tehdä edellä kuvatun kaltainen, eli lähes robotti. Ja henkisesti siinä lähes onnistuttiin, fyysisesti ei aivan.
Tänä päivänä kokemassamme työn muutoksessa on jotakin samaa, vaikka kyse onkin toisesta mitta- ja monimutkaisuusluokasta. Robotisaatio ja kaupungistuminen, ihan esimerkkinä vain, muokkaavat maailmaa käytännön tasoilla. Työpäivämme on vielä suurelta osin noin työpäivän mittainen; tilastokeskus vahvistaa enemmistön työsuhteiksi tyypilliset työsuhteet. Joustavan työn suhteen (etätyö, liikkuva työ) toiveet ja käytännöt eroavat vielä paljon. Monien työpaikkojen johtaminen perustuu yhä kontrolliin, vaikka kuinka tiedämme paremman tavan.
Muutos jota nyt elämme, on niin repivä, laaja ja monivaikutteinen että se pakottaa johtamisenkin uudistumaan aivan eri tasolle.
Jonain päivänä on niin, että työnjohtaja jolla oli optimaalinen määrä valvottavia, kuin myös työntekijä jolla oli organisaatiossa selkeä paikka, ovat menneisyyttä. Työ ylipäätään on vaikeammin erotettavaa, ja yhä harvempaa meistä yksin työ määrittää ihmisenä. Johtajuuden – kirkkaan mission sekä ihmisten välisen vetovoiman ja myötävaikuttamisen – merkitys tulee kasvamaan vallankäyttöön perustuvan johtamisen ohi.
Muutos etenee eri tavoin paikallisympäristöissämme. Yhteiselle Nuorkauppakamarin ja senaatin strategian perustalle, eli kestävälle johtajuudelle keskiössä jäsen, on muutoksessa kysyntää. Johtamis- ja työelämätietoja ja -taitoja tarvitaan ympärillämme aiempaa enemmän. Kun ajattelemme yhteiskunnan tarvetta, on meidän katsottava myös peiliin. Tästä näkökulmasta on otollinen tilanne miettiä potentiaalisten tulevien jäsenten profiileja ja jäsenmäärämme kehitystä – keitä taikka mitä meillä ei vielä ole – jotta kykenemme lunastamaan julkaisemamme lupaukset.
Matti Nevalainen
Suomen Senaatti
Alueleader D
Senaattori #64648
