Yksi Kajaanin Nuorkauppakamarin viime vuosien tunteellisimpia hetkiä koettiin, kun Mikko Heikkinen sai senaattoriarvon vuonna 2013. Tuossa hetkessä yhdistyi kiitos vuosien paikallisesta työstä ja suunnaton arvostus yhdelle kamarin rakastetuimmista esikuvista. Sinä iltana itkettiin ja naurettiin.
Mikko naureskelee usein, kuinka hän on lähtenyt soratien päästä, leipä kainalossa seikkailemaan maailmalle. Aktiivisuus on ollut aina osa hänen elämäntapaansa. Esimiestyön lisäksi yhdistysmaailman haasteisiin Mikko on tarttunut aina innokkaana sekä vastuuntuntoisesti.
Nuorkauppakamari sai Mikosta 90-luvun loppupuolella uteliaan ja toimeen tarttuvan jäsenen. Hän osasi hyödyntää oppimismahdollisuutensa erinomaisesti. Hän osallistui aktiivisesti niin projekteihin kuin vastuupaikoillekin. Yksi kruunu tuolle työskentelylle tuli vuonna 2005, kun hänet valittiin Kajaanin Nuorkauppakamarin puheenjohtajaksi.
Mutta Mikosta ei tee esimerkillistä johtajaa vain hänen nuorkauppakariuransa, vaan ennen kaikkea hänen kasvamisensa tuona aikana ja oppien hyödyntäminen sen jälkeen. Mikko kasvatti oman oppimispohjan, jonka hän on ulottanut sekä ammatilliseen elämään, että yhdistysmaailmaan.
Myynnin ammattilainen Mikko on ollut koko työuransa. Alku huutokauppaliikkeen apupojasta on jatkunut esimieheksi useaan yritykseen, viimeisimpänä Kajaanin Dressman. Yhdistysmaailmassa hän on edennyt Myynnin ja Markkinoinnin ammattilaisten rivijäsenestä 27.000 jäsenen liiton kansallisen valtuuston varapuheenjohtajaksi syksyllä 2017.
Mikko Heikkinen on henkilö, joka on vuosien varrella kasvanut useassa yhteisössä rivissä seisojasta yhteisön johtoon. Hän johtaa elämässään laaja-alaisesti, innostavasti ja hänen tiiminsä ovatkin ylittäneet tavoitteensa kerta kerran jälkeen.
Palataan vielä takaisin siihen iltaan, kun Mikko sai senaattoriarvon. Siinä vaiheessa Mikolla oli vielä vuosi jäsenyyttä jäljellä, ja suunnitteilla olevat haasteet vielä edessä. Tuoreeltaan senaattori lausahtikin: “kiitos tästä kunniasta, mutta kyllä minä edelleen sen lupaamani projektin vedän”.
Kirjoittaja: Miika Mononen, Kaisa Marin
Kuva: Päivi Dufva
