Opiskelin Turun yliopistossa valtiotieteiden maisteriksi ja Varsinais-Suomessa vietettyjen vuosien jälkeen matka vei maailmalle töihin. Palattuamme Britanniasta takaisin Pirkanmaalle ja tyttäremme aloitettua päivähoidossa havaitsin konkreettisesti, että en tunne täältä enää juuri ketään. Huhuu Suomi, aikuisia ystäviä kiitos, heti! Ja niitähän tuli, kun lähdin entisen pomoni äidillisen ohjauksen lopputuloksena mukaan kamaritoimintaan. ”No niin, hulluhan sinä olisit ollut, jos et olisi liittynyt nuorkauppakamariin!”, sain onnittelut kun kerroin, että kyllä minulla sittenkin saattaisi tälle harrastukselle löytyä aikaa.
Hullua. Sitä tämä on ollut monessakin mielessä. Mutta olen tuntenut olevani elossa! Koen, että olen ollut valoisa ihminen läpi elämäni – nuorkauppakamari on harvoja foorumeita, jossa säteet eivät ole menneet hukkaan vaan niihin vastataan takaisin, täysillä. Ja se vastavalo välillä häikäisee, positiivisessa mielessä. Nuorkauppakamarin kautta rohkaistuin unelmoimaan ja ajattelemaan isommin: mihin kaikkeen minusta on? Kokeilukulttuuri ja start-up –henkisyys tarttuvat väkisinkin tässä porukassa toimiessa ja itsekin sain tukea uskallukselleni. Ilman nuorkauppakamaritoimintaa, sen tuomia tukipilareita ja kannustusta en todennäköisesti olisi lähtenyt yrittäjyyden tielle. Tällä hetkellä olen kahden yrityksen osakkaana ja päivät kuluvat koulutuksen monipuolisella kentällä, pääasiassa koulutusvientibusineksien parissa.
Verkosto on näyttänyt kerta toisensa jälkeen voimansa avunantona, olkapäänä, käytännön kysymyksiin vastaajana, asiakkuuksina ja ystävyyssuhteina. Kamarivuosien aikana – tai ennemminkin niiden ansiosta – olen päässyt mukaan johtoryhmätyöskentelyyn, opetellut pyytämään apua, oivaltanut monia asioita tuotteistuksesta, tehnyt projekteja eri sidosryhmien kanssa, kehittynyt yhteistyökumppanuusneuvotteluissa, oppinut siedätyksen kautta innostumaan myynnistä, opetellut budjetoinnin kantapään kautta ja kehittynyt ihmisten johtamisessa, delegoinnissa ja sosiaalisen median hyödyntämisessä. ”Kympin tytöt eivät tarvitse apua” – kuinka hienoa on ollut huomata, että on tosi ok pyytää apua! Ja puhua kuningasajatuksistaan ääneen; harvoin ne ideat pelkästään omassa päässä pyörittelemällä jalostuvat timanteiksi.
Antautuminen järjestön palvelukseen vie paljon aikaa, mutta sisältöä, osaamista, iloa, ahaa-elämyksiä ja itsetuntemusta se tuo sitäkin enemmän. Ilman tätä harrastusta tuskin olisin päässyt kouluttamaan apulaispormestarin eduskuntavaalikampanjaryhmää, tullut pyydetyksi toimitusjohtajaksi tai osakkaaksi, huojunut tuulessa, ottanut turpiini ja noussut kuin heinänkorsi uudelleen ja luottanut elämän kantavan. Koen, että olen kasvanut ihmisenä, ystävänä, äitinä, johtajana, läsnäolijana, kamaritoverina, vastuunkantajana ja Ellimaijana etenkin parin viime vuoden aikana kengurun loikilla. Hienointa tässä kaikessa on se, että petrattavaa löytyy vielä yllin kyllin – kasvu jatkukoon! Mikäs sen hienompaa, kun kasvuseura on näin upeaa 🙂
Ellimaija Ahonen
Ellimaija palkittiin Japanissa marraskuussa 2015 maailman parhaimpana paikallisen kamarin puheenjohtajana (Most Outstanding Local President). Tällä hetkellä hän on Pirkanmaan Nuorkauppakamarin jäsen, toimii alue C aluejohtajana ja Suomen Nuorkauppakamarit ry:n hallituksen jäsenenä. Lisäksi hän vastaa kamareiden puheenjohtajille rakentamastaan Johtajaksi kasvanut –valmennusohjelmasta.
