Pekka Hyysalon elämäntehtävä on levittää toivoa. Hän on elävä esimerkki siitä, kuinka haurasta ja haavoittuvaista elämä on ja toisaalta siitä, kuinka suurtenkin vastoinkäymisten jälkeen on mahdollista taistella takaisin täyteen elämään. Todennäköisyydet ja ympäristö eivät olleet rohkaisevia, mutta Hyysalo ylitti itsensä ja yllätti muut.
Teksti: Heikki Liukkonen Kuvat: Aila Kyttä ja Heikki Liukkonen
Huhtikuun 28. päivä vuonna 2010 oli käänteentekevä turkulaiselle freeski-laskija Pekka Hyysalolle. 19-vuotiaan nuorukaisen arvioitiin olevan lajeissaan (freeski, big air ja slope style) maailman parhaita. Jo lapsena alkanut hiihto- ja lasketteluharrastus kasvoi sellaisiin mittoihin, että hän päätyi Kuusamon Rukan alppilukioon ja edessä oli valmis ammattilaiskilpaura freeski-laskemisen parissa. Menestys oli kuin tähtiin kirjoitettu.
- Olin silloin Ylläksellä kuvaamassa erästä elokuvaa ja menin tekemään temppua, joka oli varsin tavallinen ja jonka olin tehnyt aiemmin satoja kertoja. Sillä kerralla minut yllätti takatuulenpuuska, jonka vuoksi temppu epäonnistui ja lensin suurella voimalla poikittain ja pää edellä maahan. Silmänräpäyksessä kaikki muuttui ja alkamaisillaan oleva ammattilaisurani oli ohi. Hyysalo kuvaa elämänsä käännekohtaa Suomen Nuorkauppakamareiden alueen A aluevuosikokouksessa Turussa.
Lapissa pelastushelikopteria korjattiin ja matka hoitoon vaikeutui, kun Rovaniemellä sairaala ohjasi ambulanssilla tuodun vaikeasti loukkaantuneen vielä Ouluun. Pian Hyysalolla diagnosoitiin muun muassa erittäin vaikea aivovamma. Ennuste oli lohduton ja Oulun yliopistollisen sairaalan teho-osastolla Hyysalo taisteli hengestään.
Hän oli yli kolme viikkoa koomassa ja kun herääminen varovasti näytti valoa tulevaan, arvioitiin, että Hyysalo ehkä oppii kävelemään parin vuoden päästä. Sairaalassa vietettiin ylioppilasjuhlia ja Hyysalo muistaa maistaneensa silloin suklaavanukasta, vaikkei voinutkaan vielä niellä ruokaa. Kuntoutuminen alkoi puhe- ja liikuntakyvyn hitaalla palautumisella.
”Milloin pääsen takaisin laskettelemaan?”
Vakavan aivovamman myötä Pekka Hyysalo ei muistanut onnettomuutta edeltäneestä elämästä paljoa. Vähitellen hänelle valkeni tilanne ja se, että hän oli ollut edellisessä elämässään menestynyt freeski-laskija.
Historiastaan sisuuntuneena Hyysalo meni kuntoutuskeskus Synapsiassa lääkärin puheille ja kysyi intoa puhkuen, koska hän pääsisi takaisin tekemään sitä, jolle oli siihenastisen elämänsä omistanut: laskettelemaan. Lääkäri ei tiennyt, miten vastata murskaamatta kuntoutuvan aivovammapotilaan haaveita. Lääkäri ei uskonut Hyysalon laskettelevan vammojen vakavuuden vuoksi enää koskaan, mutta rohkaisi, että elämässä olisi kyllä muitakin asioita, joissa voisi innostua ja toteuttaa itseään.
- Lääkärin sanat romahduttivat maailmani, eikä siinä paikassa lohduttanut mikään. Olin surun murtama, eikä elämällä ollut enää merkitystä. Tein kuntoutusta vain välttääkseni läheisten patistelun. Kaksi viikkoa märehdin surussani, kunnes päätin, että olen tienhaarassa. Nyt oli valittava, jäädäkö makaamaan ja suremaan huonoa elämää, vai ottaako itseä niskasta kiinni ja taistella paremman elämän eteen. Hyysalo kertoo tunnoistaan tuolloin.
Hän päätti valita jälkimmäisen vaihtoehdon.
Hyysalo yllätti lääkärit, ennusteet ja todennäköisyydet, kun pääsi omille jaloilleen kuudessa kuukaudessa ennakoidun kahden vuoden sijaan. Ja laskettelemaankin hän pääsi kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti 11 kuukauden päästä onnettomuudesta.
- Omille jaloille nouseminen ei vaatinut vuosia, vaan onnistuin siinä ensimmäisellä kuntoutustunnilla. Silloin tajusin, kuinka mahtavaa on uuden oppiminen. Elämännälkä voitti. Hyysalo muistelee.
Huolimatta taianomaisesta kuntoutumisesta, halu saavuttaa uusia virstanpylväitä juoksuharrastuksessa sai silti ihmiset ympärillä haukkomaan henkeään. Yrittäessään ensimmäisellä kerralla onnettomuuden jälkeen puolimaratonia Hyysalo juoksi 2,7 kilometriä ja sai itsensä sairaalakuntoon.
- Muut pitivät hulluna, mutta minä ajattelin vain, että se on harjoituksen puutetta. Lopulta tavoite saavutettiin vuonna 2018 ja juoksin puolimaratonin. Hyysalo sanoo.
Perua Pekka Hyysalon juoksuharrastuksesta on Turussa vakiintunut juoksutapahtuma FightBack Run.
Kun mieli kirkastui, seurasi fysiikka perässä. Voimaantunut Hyysalo teki kuntoutumisestaan lumipalloefektin, jota pidetään yllättävänä ja ilmiömäisenä. Mahdottomasta tuli mahdollista.
Takaisin huipulle
Vaikka nopea kuntoutuminen toikin Hyysalon takaisin laskettelurinteeseen, ei hän enää tehnyt uraa ammattilaskettelijana. Periksiantamattomuus, päämäärätietoisuus ja uskomaton kuntoutuminen antoivat elämälle uudet arvot ja tarkoituksen.
Pekka Hyysalo kutsuttiin 2011 Ruotsiin, Åreen laskettelukisoihin ja Itävaltaan Austrian Freeski Openiin 2012, tällä kertaa tuomariksi. Tuolloin syntyi idea FightBackista, uudesta liikkeestä ja brändistä, jonka avulla Hyysalo voisi valaa toivoa ihmisiin, auttaa muita ja samalla rahoittaa kuntoutumistaan.
Hyysaloa on kuvattu ”henkilöksi, joka ei suostunut olemaan tarpeeksi realisti”. Ihmisten epäuskoisuus kiritti ja sai yrittämään entistä enemmän. Suomen Nuorkauppakamarit valitsivat Pekka Hyysalon vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi vuonna 2014.
Kovaa työtä ja yrittämistä kuvaa myös Vuoden puhujan palkinto vuodelta 2016. Siinä vaikuttavinta ei ole palkitun esiintymistaito, joka sekin vaikuttaa erinomaiselta, vaan se, että vain kuutta vuotta aiemmin Hyysalo ei osannut lausua yhden yhtä suomen kielen sanaa.
- Kun lapsena opettelin hiihtämään ja laskettelemaan, en tykännyt ylämäistä ja silloin oli onneksi lasketteluhissit. Nyt ylöspäin meneminen on todella siistiä. Pekka Hyysalo päättää keynote-puheenvuoronsa vertauskuvallisesti.