Poikkeaminen menestyksekkääksi mielletyltä urapolulta herätti kuluneena keväänä LinkedInissä laajaa keskustelua Maarit Kettusen aloituksesta. Hän oli jättänyt taakseen pörssiyhtiön turvan siirryttyään vastaperustettuun yritykseen ‒ urakurssin suunnan muutosta oli kommentoitu jopa ammatilliseksi itsemurhaksi. Pitäisikö meidän jokaisen olla huolissaan, että toteuttaessamme salaisia haaveitamme saatammekin tehdä jotain niinkin peruuttamatonta? Ei pitäisi, jos kysytään Maaritilta, vastaavan loikan vuonna 2020 tehneeltä Elina Seppälältä tai rekrytointikonsultti Jarkko Sipiläiseltä. –Ei sen päätöksen tekeminen ollut kovin helppo prosessi, Maarit kertoo.
– Se lähti pienestä “Mitä, jos voisikin rakentaa alusta asti jotain ihan omaa” -ajatusleikistä. Päätöksen tekemiseen meni noin yhdeksän kuukautta, jonka aikana kävin avoimesti muiden ja sisäisesti itseni kanssa dialogia siitä mitä halusin elämältä. Samalla ammatti-identiteettiä piti rakentaa uudelleen ja miettiä millaisia konkreettisia vaikutuksia tällaisella loikalla on elämään ja miten niiden kanssa tulee toimeen, kuvailee Maarit. Elina Seppälällä on neuvo hyppyä miettivälle.
– Älä hyppää tuntemattomaan, vaan tee kotiläksy hyvin ja valmistaudu uuteen. Tämä korostuu myös silloin, kun mentoroin pörssiyhtiöstä start upeihin siirtyviä. Arki on erilaista ja ikäviltä yllätyksiltä välttyy, kun tietää mahdollisimman hyvin mihin on menossa, vaikka ei olisikaan vielä kokenut sitä. Suurille uramuutoksille on annettava aikansa ja niitä vaikutuksineen on harkittava tarkoin. Jarkko Sipiläinen kertoo hänen työnantajansa kuvaavan ihmisen elämää veneen potkurina.
– Työ on yksi neljästä lavasta potkurissa. Samoin kuin koti ja perhe, muut ihmissuhteet sekä terveys ja hyvinvointi. Jos yksi lavoista on vioittunut tai jos uusi työ on vääränlainen lapa, ei potkuri toimi tehokkaasti. Vaihtoehtoisesti, jos hyvinvointi -lapa alkaa kärsiä siitä, ettei pääse toteuttamaan haaveitaan, kärsii koko potkurin toiminta, Jarkko kuvailee.
– Vaikka muutoksen tekeminen olisikin pelottavaa tai työlästä, se kannattaa oman hyvinvoinnin vuoksi. Maaritin kohdalla ratkaiseva kysymys oli lopulta se, mitä hän katuisi eniten, jos hän ei hyppäisi uuteen.
– Katuisin eniten sitä, että jäisin hyvään, mielekkääseen ja aivan ihanaan työhöni, enkä edes yrittäisi rakentaa uutta ihan alusta asti. Halusin haastaa osaamiseni laajemmin, pohtii Maarit. Elina Seppälä on lähestynyt ammatillisia hyppyjä uuteen tietoisemmin. – Mietin aina, että tätä haluan nyt. Kun keksin mihin suuntaan haluan kehittyä, alan rakentaa sinne tietä ja etsiä niitä palikoita, joilla sinne pääsee. Oma siirtymä pörssiyhtiöstä start up -maailmaan alkoi, kun tunnistin haluavani lisää riskiä ja enemmän hands on -tekemistä. Prosessina se kesti pari vuotta, jonka aikana piti rakentaa sekä verkosto että paketoida oma osaaminen sopivaan muotoon, Elina kuvailee.
– Monella tuntuu olevan huoli niin sanotusti taaksepäin menemisestä tai lyhyistä työsuhteista, jotka eivät syystä tai toisesta toimineetkaan, Jarkko Sipiläinen kertoo. – Rekrytoinnissa on kuitenkin eniten väliä sillä, mikä se tarina näiden päätösten takana on – ja se tarina kannattaa kertoa avoimesti ja rehellisesti. Osaamisen kehitykselläkään ei ole aina mitään tekemistä tittelin arvon kohoamisen kanssa. Osaamistaan voi syventää, tai laajentaa sivusuunnassa. Tulevaisuus näyttäytyy valoisana molemmille naisille, vaikka pörssiyhtiön turva jäikin kauas taakse. – Osaajat erottuvat tittelistä riippumatta. Etenkin pienemmissä yrityksissä kädet savessa tekeminen tuntuu vain nopeuttavan ja laaja-alaistavan osaamisen kehittymistä, Elina Seppälä sanoo. – Olen jo viimeisen vuoden aikana saanut enemmän työmahdollisuuksiakuin koskaan ennen. Ymmärrän, ettei kaikille ole tällaiseen hyppyyn mahdollisuutta, mutta suosittelen harkitsemaan sitä, vakuuttaa Elina. Mahdollisuuksia horisontissa näkee myös Maarit Kettunen. – Näen tulevaisuuden täynnä mahdollisuuksia. Se miten oppimansa sanoittaa meni miten meni, ratkaisee työllistymisessä, Maarit summaa. – Lopultahan tässä ollaan sen äärellä, ettei meillä ole kuin yksi elämä ja jokainen määrittää itse sen mikä on tärkeää elämässä, miten rakentaa arkensa sen mukaan ja mikä määrittelee menestyksen. Onko ammatillisia itsemurhia siis lopulta olemassakaan? Ei ole, jos Jarkko Sipiläiseltä kysytään. – On vain erilaisia uratarinoita erilaisissa elämäntilanteissa, joiden timanttisuus riippuu siitä, miten ne sopivat potkuriajattelun mukaisesti osaksi elämän kokonaisuutta, hän tiivistää.
MAARIT KETTUNEN, 32 vuotta
→ Energinen ihmisammattilainen, joka työskentelee arvojohtamisen, avoimen keskustelukulttuurin, yhdessä tekemisen sekä paremman työelämän puolesta.
→ Kymmenen vuoden kokemus ihmistyöstä. Ennen startuppiin hyppäämistä työskenteli pörssiyritys Siili Solutionsilla mm. Head of People & Culture sekä Head of Talent -rooleissa.
→ Yhteiskuntatieteiden maisteri, Johtaminen (YTM).
→ Lisäksi opiskellut henkilöstöjohtamista mm. University of Saskatchewanista sekä Aalto University Executive Educationissa.
→ Harrastuksina salibandyn erotuomarointi ja golf.
→ Tärkein oivallus työelämässä: Ihmiset ja inhimillisyys. Asioita tehdään aina ihmisenä toista ihmistä varten. Kaikella tekemisellä tulee tuottaa arvoa ihmisille ja liiketoiminnalle.
ELINA SEPPÄLÄ, 42 vuotta
→ Hallitusammattilainen ja startup-junkie, joka rakastaa haasteita ja riskinottamista. 15+ vuoden kokemus työskentelystä suurten yritysten johtajapositioissa globaalisti, mm. Stora Enso, Director, Energy Sourcing.
→ Hallitusvirkoja puheenjohtajana tai hallituksen jäsenenä: M Room, One Mind Dogs, Cuckoo Workout, Gubbe
→ Kolumnisti, Helsingin Sanomat
→ Hallintotieteiden maisteri, yrittäjä
→ Perheeseen kuuluu kaksi lasta
→ Harrastuksina Twitterissä debatointi, lukeminen, juoksu ja jooga
→ Tärkein oivallus työelämästä: Aina voi yrittää uudestaan. Virheisiin ei kuole ja itse voi vaikuttaa todella moneen asiaan.
JARKKO SIPILÄINEN, 41 vuotta
→ Operatiivinen johtaja & konsultti, MPS Career Oy
→ Senaattori #78139
→ Perheeseen kuuluu kaksi tytärtä
→ Harrastukset: kuntoliikunta ja penkkiurheilu
→ Tärkein oivallus
työelämästä: Ainoa pysyvä asia on muutos.
Teksti: Miia-Tatjaana Salakka
